Kajakkihaasteeni 2025

Vuoden 2025 kajakkihaasteenani oli meloa Ahvenanmaalta kotiin Naantaliin. Valitettavasti kaikki ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Vaikka kaikki olisi varattuna ja valmiina, flunssaoireiden iskiessä ei auta muu kuin todeta faktat ja siirtää haaste seuraavalle kaudelle.

Tässä kuitenkin lyhyt kertomus kauden 2025 ehdottomasti mieleenpainuvimmasta melonnoistani.

1.9.2025 Jurmo (se eteläinen paratiisi)

Tavarat pakattu ja kajakki nostettu auton katolle jo edeltävänä iltana, lähtö on jo ennen auringonnousua kohti Nauvon Pärnäisten lauttarantaa. Rantaan saavuttiin hyvissä ajoin ja kajakille oli oma paikka varattuna Utön yhteysaluksessa. Laivamatka kesti noin 3 tuntia ja sujui todella mukavasti, sillä meri oli aivan peilityyni. Nopeasti kajakki ulos lautasta kajakkikärryn avulla ja mökille tekemään lounasta, jotta pääsisin mahdollisimman äkkiä nauttimaan ulkosaariston ainutlaatuisuudesta.

Olin päättänyt lähteä kiertämään Jurmon saaren eteläisen kärjen kautta. Keli oli suorastaan mieletön: tuuletonta, noin parikymmentä astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Vielä ei ollut millään tavalla havaittavissa pian alkavaa syksyä.

Satamalahdesta päästyäni vedessä alkoi näkyä meduusoja. Mitä edemmäs pääsin, sitä enemmän niitä oli. Ulkosaariston äärimmäisen kirkas vesi korosti ilmiötä entisestään – meduusoja näkyi useiden metrien syvyydessä, ja todellisuudentaju alkoi pikkuhiljaa hämärtyä. Mietin vain, että jos nyt kippaisin, en varmasti saisi kajakkia tyhjennettyä käsipumpulla näistä harmittomista hyytelöpalloista.

Etenin rauhallista vauhtia kohti eteläistä kärkeä, jossa eteeni avautui seuraava luonnonnäytelmä. Muuttolintuja oli kerääntynyt suurina parvina pitämään taukoa, ja lähtevien sekä saapuvien parvien aiheuttama meteli oli aivan mieletön. Lintuja riitti horisonttiin asti: monia eri lajeja, ja joukossa oli jopa aivan pieniä poikasia. Vedenpinnalla kellui loputon määrä höyheniä ja sulkia – sekä yksi sanaton meloja.

Matka saaren ympäri oli noin 14 kilometriä, ja aikaa kierroksen tekemiseen kului yli tuplasti se, mitä olin alun perin ajatellut.

Vaikka tämän vuoden haaste jäi tältä kaudelta toteutumatta, muistutti Jurmon melonta siitä, miksi meri vetää puoleensa aina yhä uudelleen: hiljaisuudesta, luonnon voimasta ja hetkistä, jotka pysäyttävät – silloinkin kun matka ei vie perille asti.