Kajakkihaasteeni 2023 (8.-10.9.2023)

Kesällä 2023 olin päättänyt haastaa itseäni ja toteuttaa ensimmäisen melontaretken yksin saaristoon. Syyskuun alussa riitti vielä hyvin lämpimiä päiviä ja saaristo oli rauhallinen. Retkeni alkoi Rymättylän Kaaslahdesta. Pakkasin kajakkini ja varusteeni huolellisesti ja suuntasin kohti ensimmäistä etappia, Mustaluotoa, joka on Naantalin pursiseuran tukikohtasaari ja paikka, jossa vietin ensimmäisen yöni. Pääsin saunomaan ja rentoutumaan, mutta yön nukkuminen teltassa yksin oli hieman jännittävää. Tuntui kuitenkin huikealta päästä nauttimaan luonnon rauhasta omassa rauhassa. 

Lauantai tuulessa

Lauantaina sää oli kaikkea muuta kuin lempeä – tuuli puhalteli noin 8-10 m/s. Saaressa olevat purjehtijat katselivat epäuskoisina, kun kerroin lähteväni melomaan, vaikka tuuli oli niin kova. Olin päättänyt lähteä vastatuuleen, koska myötätuulessa pääsisin aina takaisin. Lähdin siis matkaan ja suuntasin Iso-Kuusisen kauniita hiekkarantoja kohti. Melominen vastatuuleen oli raskasta, erityisesti Rajakarinaukolla, mutta riittävät tauot ja "pikkuluotokaffet" pitivät melojan virkeänä. Nämä pienet luodot, joihin ei tyypillisesti pääse juuri millään tavalla, olivat mahtavia seikkailupaikkoja.
Iso-Kuusiselle saapuessani huomasin, että saari oli melko täynnä väkeä. Päätin lähteä etsimään rauhallisempaa yöpymispaikkaa ja löysinkin sen nopeasti – kallioisen niemenkärjen läheisen saaren länsipuolelta. Se oli täydellinen paikka pystyttää teltta ja nauttia auringonlaskusta. Illalla valmistin itselleni ruokaa ja fiilistelin luonnon kauneutta.

Sunnuntai ja ensimmäinen hylje kajakkiretkillä

Viimeisenä päivänä kiersin Iso-Kuusisen eteläpuolelta, koska halusin kokea myös Rymättylän etelänpuoleisia avarampia vesialueita ja aaltoja. Sunnuntaisin vesillä on yleensä paljon veneilijöitä, joten olin erityisen tarkka liikenteen suhteen.
Olin jo melomassa kotimatkaa puoliväliin, kun yhtäkkiä noin viiden metrin päästä vedestä nousi esiin vaaleavatsainen pullukka. Hylje! Se tuli niin lähelle, että säikähdin ihan järjettömästi ja melkein menin kajakillani ympäri. Samalla hetkellä huikkasin sille nauraen "Terve!" – sitä se teettää, kun on yksin koko viikonlopun vesillä, alkaa juttelemaan luonnon otuksille. Hylje seurasi matkaani jonkin aikaa, mutta tietenkin niin kaukana etten saanut siitä hyvää valokuvaa.
Meloin loppumatkan iloisella mielellä ja huikean kokemuksen voimin. 

Matkaa kertyi yhteensä lähes 40 kilometriä, ja koko reissu oli siihen astisista kokemuksistani yksi upeimmista ja rauhoittavimmista. Saariston kauneus, luonnon läheisyys ja syksyisen lämmin tuuli tekivät tästä viikonlopusta unohtumattoman.